Yhdenvertaisuus

Suomen laissa yhdenvertaisuutta käsitellään lähinnä sen vastaisen toiminnan eli syrjinnän kieltämisen kautta. Perustason yhdenvertaisuudelle suomalaisessa yhteiskunnassa sanelevat yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) sekä laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986). Yhdenvertaisuuslain 8§, syrjinnän kielto, kuuluu seuraavasti:

Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi tässä laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.

Laki naisten ja miesten tasa-arvosta taas kieltää syrjinnän sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella.

Yhdistystoiminnassa laittomana syrjintänä voidaan pitää esimerkiksi yhdistyksen toiminnassa esiintyvää toistuvaa häirintää tai jäsenvalinnassa harjoitettua valikointia, joille ei löydy perusteita yhdistyksen säännöistä tai tarkoituksesta.

 

Yhdenvertaisuuden kehittäminen

Lain vaatimukset ovat yhdistykselle helppoja täyttää, eikä yhdistysten tarvitse pelätä rikkovansa lakia tahattomasti. Lain vaatimuksia voi kuitenkin pitää vain minimivaatimuksena, ja yhdenvertaisuuden edistäminen ei rajoitu vain toiminnan laillisuudesta huolehtimiseen. Mikäli haluatte kehittää yhdistyksenne toimintaa entistä yhdenvertaisemmaksi, voitte pohtia yhdessä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Onko yhdistyksenne toiminta avointa? Tiedotetaanko päätöksistä ja onko kellä tahansa jäsenellä mahdollisuus esittää toimintaan uusia ideoita?
  • Mikäli joku kokee jonkin asian yhdistyksenne toiminnassa epämiellyttäväksi, miten mielipiteen voi tuoda esille ja miten siitä keskustellaan?
  • Kuinka monimuotoinen jäsenistönne on? Mikäli jäsenistönne tai yhdistyksenne hallitukset koostuvat vuodesta toiseen samankaltaisista taustoista tulevista henkilöistä, onko tälle jotain syytä?
  • Millaista yhdistyksenne viestintä on? Onko viestintä saavutettavaa (esim. viestittekö myös englanniksi)?
  • Ovatko yhdistyksenne tilat ja tapahtumat esteettömiä? Mainitsetteko esteellisyydestä tai esteettömyydestä tapahtumista tiedottaessanne?
  • Onko järjestössänne käyty aiemmin keskusteluja yhdenvertaisuudesta? Millaisia asioita on tullut esille? Onko yhdenvertaisuutta edistäviä toimenpiteitä tehty keskustelujen pohjalta?

Yhdistys voi myös tehdä jäsenilleen yhdenvertaisuuskyselyn, jossa kartoitetaan juuri kyseiselle yhteisölle keskeisiä tarpeita ja ongelmia. Yhdistyksen hallitukseen tai toimihenkilöksi voidaan valita nimetty henkilö, joka vastaa yhdenvertaisuusasioista ja tarkkailee yhdenvertaisuuden toteutumista yhdistyksen toiminnassa. Yhdenvertaisuuden toteutumista ei kuitenkaan voi ulkoistaa vain yhdelle henkilölle, vaan jokainen yhdistyksen toimija on vastuussa toiminnan yhdenvertaisuudesta ja inklusiivisuudesta.

Tärkeintä on, että yhdistyksenne pohtii itse yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä ja kehittää itselleen parhaiten sopivat toimintatavat yhdenvertaisuuden edistämiseen.

Yhdenvertaisuus tapahtumissa

Monen yhdistyksen toiminnan ytimessä ovat jäsenistölle järjestettävät tapahtumat. Kuten yhdistyksen toiminnan yleensä, tapahtumienkin tulee olla tarkoitettu kaikenlaisille yhdistysten jäsenille. Tämä onnistuu onneksi monesti yksinkertaisella käytäntöjen tarkastelulla ja niiden mahdollisella muuttamisella.

Usein yhdistysten tapahtumiin liittyy pitkään kestäneitä perinteitä. Perinteet ovat yhdistykselle usein hyvin tärkeitä ja pidettyjä, ja sitovat uudet toimijat mukaan toimintaan. Monet perinteet ovat merkittävä osa yhdistysten tapahtumia ja parhaimmillaan luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta koko yhdistyksen kesken. Siksi perinteitä niitä tärkeä muistaa välillä tarkastella myös kriittisesti: vastaavatko perinteet yhdistyksen toiminnan arvoja ja ovatko ne kaikille osallistujille mielekkäitä? Jos jossain perinteessä ilmenee yhdenvertaisuusongelmia, voi olla hyvä miettiä yhdistyksen toimijoiden kesken, olisiko perinne muokattavissa tai päivitettävissä nykyhetkeen. Yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista käytäntöä ei kannata ylläpitää vain siksi, että se on perinne. Perinteiden päivittämisen ei tarvitse olla vain perinteen ongelmallisen osuuden poistamista – se voi olla myös hauskaa ja innovatiivista.

Hyviä yhdenvertaisuuskäytäntöjä tapahtumissa

  • Jos tapahtumassa on ilmoittautuminen, kartoita siinä tapahtuman kannalta olennaisia osallistujien tarpeita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi erityisruokavalio.
  • Tapahtumassa tarjottaviin alkoholittomiin juomiin ja erikoisruokavalioille sopiviin ruokiin panostetaan siinä missä muihinkin.
  • Tapahtuman viestinnässä ei toisinneta stereotypioita ja huomioidaan opiskelijoiden moninaisuus. Tapahtumasta viestitään mahdollisuuksien mukaan myös englanniksi ja mainitaan tapahtuman pääkieli.
  • Yhdistys voi lanseerata omissa tapahtumissaan käytettävät pelisäännöt, joiden käytöstä tiedotetaan tapahtumien viestinnässä. Omissa pelisäännöissä voi tuoda esiin yhdistyksen erityispiirteitä ja esimerkiksi yhdistyksessä keskusteluun nousseita asioita.
  • Pyri siihen, että tapahtumatila on esteetön. Tiedota tilan esteellisyydestä esimerkiksi tapahtuman Facebook-eventissä. Esteellisyydestä tiedottaessa on hyvä muistaa, että suuri osa tiloista ei ole yksiselitteisesti esteettömiä tai esteellisiä. Erittele tiedotuksessa mitä esteettömyys tarkoittaa ko. tilan kohdalla (esimerkiksi onko portaita, onko inva-wc:tä.) Fyysisen esteettömyyden lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota muuhun saavutettavuuteen, esimerkiksi siihen, että tapahtumassa olevat kirjalliset materiaalit (diaesitykset, lauluvihko…) ovat helposti luettavia.

Yhdenvertaisemmat pöytäjuhlat

Akateemiset pöytäjuhlat eli sitsit ja vuosijuhlat ovat omaleimaiset opiskelijajuhlat, joihin liittyy monenlaisia perinteitä ja käytäntöjä. Rikkaimmillaan sitsit ilmentävät niin opiskelijaperinteitä kuin juuri tämän hetken opiskelijakulttuuria. Muutamilla yksinkertaisilla käytännöillä sitseistä saa sellaiset, että ne ovat varmemmin hauska ja omalta tuntuva tapahtuma jokaiselle sitsaajalle.

  • Usein sitseille valitaan teema, joka näkyy esimerkiksi pukeutumisessa, ruoissa ja koristeluissa. Jos teema herättää jossakin järjestäjässä epäilystä onko se oikeasti kaikista hauska, on hyvä reflektoida teemaa tarkemmin.
  • Tapoja plaseerata on monenlaisia. Oletetun sukupuolen mukaan plaseeraamisen sijaan skoolausohjeistuksen voi merkitä esimerkiksi plassikylttien väreillä tai niissä olevilla merkinnöillä, käyttää kiertävää skoolausta – tai keksiä vaikka kokonaan uuden tavan skoolauksen ohjeistukseen. Sukupuolijaon näkökulmasta on hyvä miettiä myös muita perinteitä kuin sitsien istumajärjestystä.
  • Sitseillä laulettavien laulujen suhteen esitetään usein paljon toiveita itse juhlissa. On kuitenkin hyvä myös laittaa ennakkoon mahdollisuus (esimerkiksi laatikko johon voi jättää lapun tai e-lomake), jolla voi kertoa laulunjohtajalle/johtajille jos toivoo laulua tai ettei jotain laulua lauleta. Seksistiset ja rasistiset laulut voi jättää suosiolla juhlista pois, ja lukkari tai esimerkiksi sitseillä jaettava lauluvihko voi ohjeistaa että seksistiset ja rasistiset lisäsäkeistöt jätetään laulamatta. Monia lauluja voi sanoittaa myös uudestaan – laulukulttuurin uusiutumispotentiaali on loputon!

Päätöksenteko, jossa kaikki ovat mukana

Yhdistystoimintaan kuuluu myös – riippuen yhdistyksestä kuinka keskeisenä ja missä muodossa – kokoustaminen, neuvottelu ja päätösten teko. Päätöksiä tehdessä ja esimerkiksi järjestön toimintaa suunnitellessa on tärkeää, että yhdistyksessä valta jakautuu tasaisesti ja kaikkien äänet pääsevät kuulumaan. Hyvä yhdistys ottaa uudet tekijät mukaan ja jakaa vastuuta myös heille. Opiskelijayhdistyksissä niin toimintakulttuurin kuin yhdistyksen aktiivikunnan uusiutuminen on luonnollista ja toivottavaa.

Vinkkejä yhdenvertaisempaan päätöksentekoon:

  • Kommunikointi kokouksissa pyritään pitämään sellaisena, että kaikki pysyvät kärryillä. Vältetään muutamien henkilöiden keskinäisiä sisäpiirivitsejä ja avataan lyhenteet ja jargon.
  • Kuunnellaan muiden puheenvuoroja ja reagoidaan niihin, ei esimerkiksi puhuta päälle ja esitetä toisten juttuja sitten omina. Ei myöskään tyrmätä heti toisten ideoita – jos haluaa esittää vastaehdotuksen, senkin voi tehdä rakentavasti.
  • Puheenjohtaja jakaa puheenvuoroja tasapuolisesti ja kysyy välillä myös hiljaisempien osallistujien näkökulmia. Myös jokainen osallistuja reflektoi omaa osallistumistaan ja pyrkii olemaan dominoimatta tilannetta.
  • Tarjotaan tehtäviä rohkeasti uusille toimijoille, se sitouttaa toimintaan! Jaetaan tehtäviä muutenkin tasaisesti, ettei kenenkään työtaakka kasva kohtuuttoman isoksi.
  • Henkilövalintoja tehdessä ei anneta kenenkään ymmärtää, että hänen valintansa ei olisi toivottavaa. Valintaprosessit pidetään avoimina ja myös etänä on oltava mahdollisuus hakea .
  • Huolehditaan siitä, että asiat todella päätetään virallisissa päätöksentekotilanteissa, ei vaikkapa kokousjatkoilla.
  • Tasa-arvoista päätöksentekokulttuuria edistää myös se mitä tapahtuu kokousten ulkopuolella: on tärkeää, että koko hallituksen ja muiden aktiivien ryhmäytymiseen panostetaan.
  • Muistetaan: asiat riitelevät, eivät ihmiset!